PIISPA.
Tiedätte, rouva, itse, ettette ole sitä tehnyt.
ROUVA FALK. Taikka lienenkö ehkä kasvattanut sisareni tytärtä niin, että siitä syystä —?
PIISPA.
Sisarenne tyttärestä on teillä kunnia, hyvä rouva.
ROUVA FALK. Ehkä on siis väkeni valittanut minua vastaan? taikka joku väkeäni vastaan?
PIISPA. Ei, rouva kulta, kukaan, ei ankarinkaan, saata muuta sanoa, kuin että siinä suhteessa olette ollut oikeana esikuvana.
ROUVA FALK.
Mikähän se siis on?
PIISPA.
Tuskin vaatinette, että minä naiselle —
ROUVA FALK.
Minä autan teitä. Se on minun entisyyteni.
PIISPA.
No, koska itse sitä sanotte, — niin on.
ROUVA FALK. Eiköhän mikään saata sovittaa entisyyttä — semmoista, jota ette paitsi sitä tunne?