KENRAALI. Rouva, te ette rankaise ainoasti minua, vaan itseännekin, kun ette saa nähdä luontoa päivänä tämmöisenä, — ja luontoakin, joka ei saa nähdä teitä! —
ROUVA FALK.
Eiköhän mikään enää saa teitä totiseksi?
KENRAALI. Saa kyllä. — Sinä päivänä, jona teiltä jotakin puuttuu, tulen minä totiseksi.
ROUVA FALK. Te käytte siis täällä odottamassa minun onnettomuuttani? Saatte odottaa, toivon ma. (Menee pulpetin viereen.)
KENRAALI. Niin minäkin toivon! Sillä siten saan minä kuitenkin käydä täällä niin kauan.
ROUVA FALK.
Siksi kuin käsky tulee Amerikasta.
KENRAALI.
Tietysti — kunnes Shermanin käsky tulee.
ROUVA FALK.
Niin, ettekö jo ole saanut?
KENRAALI.
En.
ROUVA FALK. Tämä näyttää epäiltävältä. Kauanko siitä on, kuin sain teidät kirjottamaan?