HAGBART.
Tiesin; mutta —
OGOOT.
Etkä tullut syösten luoksemme!
HAGBART.
Se on totta … minä…
OGOOT. Sinä olet ihan muissa asioissa. Ja minä, joka olen elänyt ainoasti tätä varten, saadakseni kaikki sovitetuksi! Sen luulin tehdyksi sinun kauttasi.
HAGBART.
Sinä teet väärin, Ogoot! Sillä mitä minä voin siihen —?
OGOOT. Ei, sinä elät unelmissa. Mutta sehän pitäisi sinun tietää, että minun kunniani ei saa muuttua tätini häpeäksi, — että se on mahdottominta maan päällä.
HAGBART.
Niin, niin! Mutta tarvitseeko niin käydä? Minä muutan teille ja —
OGOOT.
Niin, sillä tapaa saattaa jokainen raukka tehdä.
ROUVA FALK.
Mutta, Ogoot!
OGOOT. Niin, sieluni on loukattu, petetty, solvaistu. Minun täytyy huutaa se julki! Sillä ei se ole vasta tänään, ei yksistään tämä.