OGOOT (lukee).
"Rakas lapsi!
En ole kirjottanut moneen vuoteen, niin että kirjotus on sen mukaan. Mutta Hagbart on poissa, jotta minun on itse sanominen. Älä ole kauemmin huolissasi. Kun menette naimisiin, muutan minä teille."
— Eikö se ole oivallista, täti? (Vapisee ilosta ja heittäyy hänen kaulaansa.)
ROUVA FALK.
Mutta —!
OGOOT.
Mutta? Ei ole mitään muttaa enää, katsos! Sillä koskeepahan se sinua.
ROUVA FALK. Minua? — Niin, mutta … sinun? Kuinkas sinun on? — Hagbartin kanssa?
OGOOT. No, se asia? — Niin, minä kerron nyt, kuinka sen oikein kävi. Sillä nyt saatan sen sanoa. — Ei, älähän tuosta noin tosissasi ole, täti! Eihän se mitään ole. Mutta istutaan nyt! (Asettaa tuolia paikallensa, puhuessansa.) Niin, minun onkin oikein tarvis istua vähän. — Kas, se tuli niinkuin odottamaton hyökkäys, — ikäänkuin takaa. Ei, täti kulta, älä ole noin huoleisena! Ei tässä ole mitään nyt enää. Se tuli todellakin eräästä komediasta.
ROUVA FALK.
Komediasta?
OGOOT. Me näimme yhdessä niinä päivinä, me kaksi, niinkuin muistat: "Kun naiset sotivat" Scribe'ltä.