ROUVA FALK. Ei kukaan — paitsi se, joka seuraa minua. Minä astun illalla tuohon englantilaiseen höyrylaivaan.
PIISPA (katsoo kelloaan).
Ei teillä siis ole paljon aikaa.
ROUVA FALK. Minä tahtoisinkin vaan uskoa teidän käsiinne, herra piispa, lahjotuskirjan omaisuudestani täällä.
PIISPA.
Sisarenne tyttären hyväksi?
ROUVA FALK.
Ogootin. Hän saa kaikki.
PIISPA.
Mutta viimein sanoitte, rouva —?
ROUVA FALK.
Matkaa varten on minulla kyllä tarpeeksi. Sen jälkeen en kaipaa mitään.
Voin elättää itseni.
PIISPA.
Mutta Ogoot, hyvä rouva? Ettekö odota, kunnes Ogoot tulee kotiin?
ROUVA FALK. Ogoot tuli kotiin tänään. Hän lepää nyt. Mutta vaununi lähetin takaisin noutamaan häntä tänne kohta. — Oletteko siis niin hyvä ja otatte vastaan häntä … en tietänyt ketään muuta … ja lohdutatte häntä —!
PIISPA.
Sen teen, hyvä rouva. — Minä arvaan, että tämä tuntuu vaikealta.