HAGBART (tulee oikealta puolelta, katsoo ympärillensä, kummastuu, menee peräpuoleen, mutta piispa tulee ovessa häntä vastaan).
PIISPA.
Siinäkö olet —?
(Molemmat astuvat ääneti esiin.)
HAGBART (kovassa mielenliikutuksessa, mutta pidättäen itseänsä).
Minä kuulen äänestäsi, — ja näen päältäsi, — että tiedät siitä.
PIISPA.
Sinä luulet minun puhutelleen isoäitiä?
HAGBART.
Niin.
PIISPA.
Niin olenkin. Hän ei ole sanonut juuri mitään. Mutta näenhän minä sen.
Sinä tiedät, että näin sen ennemmin kuin sinä itse.
HAGBART.
Se on totta. Minä olen taistellut taisteluni loppuun.
PIISPA.
Tuskinpa, Hagbart.
HAGBART. Niin, sinä et luule niin; sen tiedän. Mutta minä sanon sitä elämäni ratkaisevaksi voitoksi. Minä rakastan rouva Falkia. Ja hän rakastaa minua.