PIISPA.
Jollet olisi tuommoisessa mielenvimmassa —
HAGBART. Se ei ole vimmaa, se on onnea. Mutta täällä, sinun luonasi, — niin, en ole tullut pyytämään sinun siunaustasi; menköön menoansa ilman sitä! Mutta minä olen tullut sanomaan sitä sinulle; sillä se on velvollisuuteni. — Onko se sinusta paha?
PIISPA.
On.
HAGBART.
Setä, se loukkaa minua.
PIISPA.
Poikani!
HAGBART. Se loukkaa minua hänen tähtensä ja itseni tähden. Sinä et tunne meitä kumpaakaan.
PIISPA.
Istummeko puhumaan keskenämme, Hagbart?
HAGBART.
Minä pyydän, ettet yritä mitään taivutusta.
PIISPA. Ole huoleti! Minä pidän tunteesi arvossa. Ja minä tiedän nyt, että hän on sen ansainnut.
HAGBART.
Mitä sanoit?