Kristinopin julistaminen tässä koulussa oli vapaa, kaikkien kunnioittaman papin johtama. Tietysti hänellä oli täysi oikeus vaatia, että hänen oma uskonsa saisi jäädä ulkopuolelle. Niin, hänen velvollisuutensa oli vaatia sitä, kun kysymys tiettävästi vedettiin esille pelkästään häiriön aikaansaamiseksi.
Tällä kertaa halkoi koulua vastaan tähdättyä virtausta hyvin voimakas vastavirtaus. Ja oli hyvänä merkkinä, että miss Hallin julkiset luennot koululla edelleen saivat runsaasti kuulijoita.
Mutta mitä olisivat Rendalen tai hänen innokkaat taistelukumppaninsa sanoneet, jos olisivat tienneet, että koko liikettä heti lipun nostamisesta asti johdettiin ulkoapäin? Että Tilskuerenin parhaita kyhäyksiä ei edes ollut omassa kaupungissa kirjoitettu. Että pormestari oli pelinappulana keveässä, mutta voimakkaassa kädessä. Että ne 5,000 kruunua, jotka olivat kannustaneet hänen kykyjään ja siveysharrastustansa — samoin kuin hänen puolisonsakin — eivät olleetkaan konsuli Engelistä lähtöisin.
Mitä olisi pormestari, mitä olisi asianajaja Bugge virkaveljineen sanonut, jos he olisivat tienneet, että se suuri nimetön, joka oli haastanut heidän kaunopuheisuutensa liikkeelle, oli heittiö, joka oli tarkoin laskenut, että niin ne miehet käyttäytyisivät, kun uskoisivat lahjoittajaksi konsuli Engelin? Mitä olisivat kaikki ne kunnioitettavat miehet ja naiset, jotka taistelivat moraalin ja kristillisyyden puolesta, — mitä he olisivat sanoneet, jos olisivat tienneet, että Tukholmassa istui mies, joka punnitsi heidän intonsa ja ennakkoluuloisuutensa samoin kuin toisien matelevaisuuden ja hännystelyn niin ylemmyydentuntoisesti, kuin raakojen luonnonvoimien teho otetaan meidän tarkoitustemme palvelukseen?
Poissaoleva ei kuitenkaan saattanut ihan täsmälleen osua viholliseen; missä naisia on mukana, ei aina ole helppo tehdäkään laskelmia. Suurista ponnistuksista huolimatta olivat rahalahjat harvat, — kovin kovin harvat.
Pitääpä siis virittää miina ja räjäyttää pois osa tästä vastarinnasta! Ja niin hän teki. Huhu Niels Fürstin kihlautumisesta Milla Engelin kanssa oli häipynyt; nyt se elpyi uudelleen ja sen mukana koko naispuolueen katkeroituminen! Rendalenin ympäristöstä viskeltiin suuttuneita, pilkallisia sanoja yli kaupungin; ne satuttivat ja loukkasivat molempia sukuja, sekä Fürstin että Engelin. Varsinkin pisti konsuli Engeliä se, että Rendalenin kerrottiin sanoneen: "Konsulin kaikkien jalkavaimojen pitäisi sinä päivänä lähteä morsiussaatoksi."
Engel toimitti Rendalenille sellaiset terveiset, että tähän asti hän oli pysytellyt ulkopuolella.
Mutta jos tulisi häät, varustettaisiin uusi koulu sekä rakennuksella että rahoilla.
Se, joka välitti tämän tiedon Rendalenille, sai heti paikalla
vastauksen: "Niin, on parasta, että konsulilla on varauksena 'jos'.
Sillä missään tämän kaupungin kirkossa ei Milla Engel saa itseään
Niels Fürstin kanssa vihityksi."
Tämä meni toki yli kaikkien rajojen; sitä mieltä olivat muutkin kuin konsuli. Nyt hän tunsi pakoksi toimia.