"Pitele minua", kuiskasi tytär. "Anna minun tointua. En tiennyt; luulin —", ja hän itki, — oi, kuinka hillittömästi hän itki!
Kaikeksi onneksi sattui laituriin laskemisessa jotakin viivytystä; meni aikaa, ennenkuin laiva oli kunnolleen kiinnitetty. Kapteeni noitui, jännitys jakautui Millan kuunnellessa, niin että hän astuessaan maihin isän käsivarren varassa, vielä vaaleana, vielä hiukan vavahdellen, kuitenkin kykeni muhkeassa matkapuvussaan hymyilemään keimailevan hattunsa alta. Häntä sievisti se, että hän oli itkenyt. Huikea hurraa morsiamelle, konsuli Engelille! Melkein pelkkää miesväkeä, eikä ketään, joita hän tunsi lähemmin; kyllä sentään, tuollapa olivat Fürstin sisar ja rouva Gröndal. Sitten Wingaard ja nyt muita, ja kukkasia ja tervehdyksiä ja tungosta, ja taas ja yhä hurraata ja uusia tervehdyksiä, pelkkää, pelkkää ystävyyden osoittelua, pelkkää, pelkkää riemukasta vastaanottoa. Vielä enemmän kukkasia! Vaunut melkein täyteen! Istuessaan niihin — samoihin, joissa hän 13—14 kuukautta takaperin oli ajanut tänne alas Toran kanssa — hän ei saanut aikaa muistella viimekertaista. Tämä oli suurenmoista, verratonta! —
* * * * *
Samana yönä, kellon käydessä kolmea, tulivat kyytirattaat verkalleen ylös puistokujaa kartanoon. Niillä istui tiheään hunnutettu nainen, lapsi käsivarrellaan. Häntä odotettiin, sillä Rendalen kiirehti heti alas ottamaan hänet vastaan ja viemään hänet ylös; portailla seisoi rouva Rendalen. Se oli liikuttava kohtaus.
2
Liput liehumassa yli kaupungin ja sataman
Kello kolmen ja neljän välillä porhalsi kaksi onnetonta kirjapainon juoksupoikaa kumpikin omalle kulmalleen sanomalehtitukku kainalossa. He viskoivat Tilskuerenia sisälle käytäviin, asettivat portaille, pujottelivat porttien alitse. Kiireesti, kiireesti. Kirkko oli 30 aikaa sitten täynnä; nyt oli torikin "sullottuna" ylhäältä alas asti.
Kun kunnon porvarit tulivat takaisin kotiinsa ja löysivät sanomalehtensä, lukivat he siitä seuraavaa:
"Tänä hetkenä, jolloin lehtemme painaminen alkaa, tarjoaa kaupunkimme juhlallisen näyn. Hra meriväenluutnantti Niels Fürst ja neiti Emilia Engel, molemmat kaupunkimme vanhimpiin ja kunnioitetuimpiin sukuihin kuuluvia, vihitään avioliittoon tänään kello 4 Ristikirkossa kunnianarvoisan rovastimme edessä. Maalta, missä kaikki perheet, joilla on siihen varoja, nauttivat kesälepoaan, on tulvimalla tultu tähän juhlatilaisuuteen. Huomattava määrä vieraitakin täyttää katumme. Kerrotaan, että hra konsuli Engel on Norjan hovin hra ylikamariherran kautta vastaanottanut Hänen Majesteettinsa kuninkaan onnittelun. Hra konsuli Engel on tehnyt onnellisen perhetapahtuman johdosta Yhdistykselle köyhien synnyttäjien avustamiseksi 10,000 kruunun suuruisen lahjoituksen, josta yhdistys saa käyttää korot. Kaikille kaupungin köyhille kustantaa konsuli tänään päivällisen kaupungin vaivaistalossa. Edelleen saimme tietää juuri viime hetkessä, että hän erityisestä anomuksesta on antanut 2,000 kruunua Ristikirkon oivallisten urkujen korjaamiseksi ajanmukaisiksi.
"Liput ovat liehumassa yli kaupungin ja sataman."