Nyt hän tunsi käyttäytyneensä häijysti, kun ei ollut edes laskenut kättänsä pojan pikku sisaren kiharoille, vaikka tämäkin oli ollut "kiltti". Pojan lelut olivat pitkin hajallaan; nyt äiti ajatteli sitä huiviin käärittyä puukapulaa, jonka pojan pikku sisar oli pudottanut säikähtyneenä noustessaan kynnykseltä. Tomasine oli sen nähnyt, hän oli ulos rynnätessään ollut kaatua siihen; mutta mikään ei ollut pehmittänyt hänen mieltään. Eihän lapsi voinut sitä auttaa, että heillä oli sama isä? — Tomasine se totisesti ei ollut käyttäytynyt "kiltisti" sinä aamupäivänä.
3
Lapsia
Tämän käynnin ensimmäisenä seurauksena oli, että Tomasinen täytyi saada puhua jonkun kanssa. Sillä maailmassa oli toki kehnompaakin perintöä kuin Kurtien; hän tahtoi saada selon. Arvelematta hän valitsi sen miehen, jota kohtaan tunsi syvintä kunnioitusta, "vanhan" Greenin. Niin varmasti kuin tuli ehtoopäivä, asteli vanha Green joka päivä siitä ohitse; kävely ulottui pitkin kasvitarhaa oikealle, sinne mistä tie oli ennen kulkenut ja missä nyt polku vei ylös metsään. Tämä kierros mäissä ja metsissä oli rovasti Greenin rakkain. Tomasine piti häntä silmällä puutarhaportin luona, mutta Green ei viime aikoina juuri koskaan kävellyt yksinään — suutari Nils Hansen oli hänen mukanaan, kaupungin omituisin mies, muuten naimisissa naisen kanssa, jonka Tomasine tunsi ulkomailta ja joka oli ollut hänen ystävättäriään.
Eräänä päivänä pälyillessään puutarhaportin luona nähdäkseen, olisiko rovasti yksinään, Tomasine kuuli hänen ja Hansenin äänet kaukaa alhaalta mäestä. Mormonit alkoivat siihen aikaan tulla ensimmäisten lähettiensä välityksellä tunnetuiksi Pohjoismaissa; lehdet julkaisivat alituiseen jotakin tuosta uudesta opista. Suutari Nils Hansen puhui kovalla äänellä. "Mormonit?" hän pauhasi. "Me olemme itse niin hyviä mormoneja kuin nekin siellä Amerikassa. Kuinka monta vaimoa on miehellä, ennenkuin hänet kirkossa vihitään? Ja jälkeenpäin sitten? Kauppamiehet ovat pahimpia; mutta muut myöskin."
He tulivat lähemmäksi, ennenkuin rovasti vastasi: "Katsokaas, Hansen, minä lähden siitä, että ne suvut, jotka ovat päässeet monogamiaan, todelliseen monogamiaan —"
"Mitä se on?"
Rovasti pysähtyi: "Se merkitsee yksiavioisuutta; polygamia on moniavioisuus."
"Vai sillä lailla!"
"Niitä sukuja, jotka ovat saavuttaneet todellisen monogamian, ei ole kovinkaan monia; useimmat ovat vielä polygamisia."