"Mutta, voi toki", virkahti eräs tytöistä, "eihän Millalla edes ole mustaa tukkaa. Hän on vaaleaverinen!"
"Niinhän Norakin on", vastasi ajattelematon bergenitär.
"Minä en ollenkaan tahdo olla mikään 'passiivinen' kaunotar, minä, — mikään itämainen prinsessa", huomautti asianomainen pahastuneena.
"Ei, enhän minä sitä lainkaan tarkoittanutkaan; minä tarkoitin vain —", hän vaikeni, sillä hän ei tosiaankaan tiennyt, miksi oli se sanonut.
"Tämä on silkkaa lirunlarua", arvelivat toiset ja ahdistivat Toraa niin kauan, kunnes hän kyynelsilmin selitti, että Milla oli hienoin ja kunnollisin koko koulussa; hän, Tora, oli äärettömän onnellinen tuntiessaan jonkun, joka oli niin säveä, niin hienotunteinen. Semmoisia eivät totisesti kaikki olleet.
Tämä meni yli kaikkien rajojen. Yksinpä niinkään sääliväinen tyttö kuin Gina Krog ei nyt empinyt ilmaista, mitä hän oli jo kaksi päivää tiennyt tahtomatta sitä kenellekään sanoa: että Tora kulki Millan luona ja että he olivat "sinuja"!
Tuli hiljaista. Seuraavana hetkenä oli Nora poissa, seurue hajalla. Tora koetti selitellä puolestaan, mutta kukaan ei ottanut kuunnellakseen. Millan puoluetta ei ollut täysihoitolassa; kukaan sikäläisistä tytöistä ei ollut astunut jalkaansa Milla Engelin kotiin — siitä syystä, ettei heitä ollut koskaan pyydetty.
Miten Tora heittelehtikään itseään ja päänalustansa käännellen sinä iltana, — unta hän ei saanut. Häntä vaivasi, kalvoi, ettei hän voinut olla toisen ystävättärenä olematta toisen kanssa epäsovussa. Nyt piti koko täysihoitola häntä uskottomana heilakkana, — Jumala taivaassa tiesi parhaiten, ettei hän semmoinen ollut. Mutta tämän takia hän voisi joutua muiden ulkopuolelle, kenties saada itseensä häipymättömän tahran. Hänellä oli alituiseen tulevaisuus kysymyksessä. Hän oli niin ajelehtinut pitkin, että tunsi itsensä kovin turvattomaksi; hän tapaili ja hapuili tukea, ja se lipui aina hänen käsistään.
Hän vuodatti karvaita kyyneliä. Molemmista hän piti, kumpaisestakin eri tapaan. Minkä tähden se ei voinut olla hänelle sallittua, kun hän kaipasi sitä? Mitä hän tekisi? Hän ei olisi tahtonut uhrata kumpaistakaan.
Seuraava päivä oli sunnuntai; hänen täytyi mennä kirkkoon, mutta hän ei mitenkään voinut odottaa toisia, joiden myöskin piti lähteä, vaan pyyhälsi kiireesti Millan luokse.