Kukaan ei vastannut, mutta he katsoivat tahtomattansakin Tinkaan.
"Niin", tuumi Tinka, "mepä kaikin noudamme Annan ja selitämme hänelle, miten tämä on tapahtunut". Nora ja Tora yhtyivät ehdotukseen heti. Se oli ainoa oikea!
Millakin myönsi, että tämä kai oli paras menettelytapa. Mutta hän ei ollut milloinkaan hiiskunut nukeista sanaakaan Annalle; Annalla ei ollut luontumusta sellaiseen. Ja nyt ei tätä nukkejuttua voinut kunnolleen selittää Annalle häntä loukkaamatta.
Nora ja Tora älysivät sen; se ei käynyt päinsä.
Mutta Tinka uskoi sen käyvän. Hän oli valmis ottamaan toimen yksin suorittaakseen.
Ei, jos sen joku tekisi, piti Millan se tehdä.
Tämä johti Millan mieleen ajatuksen kirjoittaa. Sanoa yksinkertaisesti, että toiset olivat tulleet; eikö hänkin yhtyisi joukkoon? Kirjelmää viemään hän lähettäisi vaunut. — Kyllä, arvelivat toiset, se kävisi päinsä.
"Lähde itse!" neuvoi Tinka.
"Ei, niin epäkohtelias en vieraitani kohtaan ole", nauroi Milla. Hän istuutui kirjoittamaan.
Toiset istuivat sill'aikaa hiljaa. Mutta Nora keskeytti: "Tinka on totisesti oikeassa; lähde itse! Mehän voimme siksi aikaa lähteä kävelylle."