"Mitä sillä tarkoitat?"
"En mitään määrättyä. — Rakkahin, älä siitä niin kiivastu! Sinä et varmastikaan ymmärrä minua. Tyttö, joka siinä määrin on epävarma itsestään, näetkös, ja — niin — jota niin helposti voidaan hämmennyttää…; voisi tulla päivä, jona katuisit seurustelleesi hänen kanssaan."
Milla nousi ihan liidunvalkeana; hänestä aivan tuntui, kuin olisi isä sanonut sen hänestä itsestään. Tuskinpa moni tyttö hänen iässään olisikaan toisin tuntenut. Mutta hän ei hiiskunut sanaakaan. Hän hyrähti ankaraan itkuun ja meni makuuhuoneeseen, lukiten oven perästään.
Seuraavana päivänä, heti kun soitettiin välitunnille, oli Millalla Tora käsikynkässään, ja sitten jokaisella seuraavalla välitunnilla; he olivat molemmat mitä loistavimmalla tuulella. Nora ja Tinka suorastaan ihastuivat Millaan tästä. He eivät olleet ajatelleet, että hänessä olisi niin paljon sydämellisyyttä ja rohkeutta, — ja paremmin kuin mikään muu oli tuo pikku tapaus heidän ystävyytensä pohjana.
"Yleisesikunta" oli muodostunut.
3
Seura
Huomattiin pian, että koko ylin luokka ja sen mukana ylintä lähin olivat joutuneet yhtenäisen johdon alaisiksi.
Rendalen tuli niin ihmeisiinsä muutoksesta, jonka aihetta hän ei käsittänyt, että hän viimein kysyi, ja se kerrottiin hänelle. Tämä huvitti häntä erinomaisesti; hän antoi noille neljälle heidän kuulun nimensä ja teki lisäksi sen ehdotuksen, että he perustaisivat nyt "seuran". Tosin heillä oli viikoittain kokoontumisilta hänen äitinsä luona, ja sitähän he voisivat jatkaa; mutta parempi oli, että he ottaisivat asian kokonaan omiin käsiinsä, määräisivät, mitä haluaisivat luettavaksi ääneen tai mistä esitelmän kuulla tai mitä itse toimisivat. Varsinkin viimeksimainittua. Nuorilla tytöillä oli niin monia "hepeniä" mielessään, että heidän pitäisi aikaisin uurastaa muodostaakseen jonkin aatteen valmiiksi, seuratakseen jotakuta nimenomaista harrastusta.
Seura! Ylin luokka perustaa seuran! Ystävättäriä voidaan äänestää jäseniksi kaupungilta, niin ikään sopii äänestää vanhempia oppilaita lähimmältä luokalta, ja seurassaan he saavat puhella, mistä itse tahtovat, kutsua kenet itse tahtovat pitämään esitelmiä, esittämään musiikkia … itse ovat he herroina, — he, eikä kukaan muu. He saavat laatia lakeja, valita puheenjohtajan, kirjurin, säätää sakkoja!… Mitä kaikkia kuvitelmia tämä elähdyttikään liikkeelle — ei ainoastaan ylimmillä luokilla, vaan kaikkialla aina alinta myöten, missä pienimmät istuivat tavailemassa ja laulelemassa kissasta; millaista eloisuutta syntyikään pöytien alitse ja päällitse, kuiskimisia tunneilla, hälinää väliajoilla!