DARNLEY. Oi, minä ymmärrän sinua!
KNOX. Ja Hän on lähettävä sinulle apua, josta et tiedä!
DARNLEY. Mutta sinun täytyy olla luonani; sinun sanojasi imen sanasta sanaan, niinkuin tukehtumaisillaan oleva ilmaa imee; sinun täytyy vastakin minua auttaa!
KNOX. Poikani, sinun mielesi taipuu helposti uskoon; minä sanon sinulle, sinä olet terveeksi tuleva!
DARNLEY. Oi, Knox! Saanko aina tulla luoksesi kuin poika isänsä luo?
KNOX. Ole huoleti, — tästä hetkestä olet poikani!
DARNLEY (lankee hänen kaulaansa). Oi, minä kaipaan sanomattomasti rakkautta!
KNOX. Sinun täytyy oppia antamaan rakkautesi korkeammalle, kuin minulle. Mutta nyt, poikani, täytyy minun jättää sinut; minun tulee olla läsnä kun kuningatar tekee tuloansa, — eikö sinunkin?
DARNLEY. Miksi mainitsit häntä? Äsken tunsin rauhaa semmoista, jota en moneen kuukauteen ollut tuntenut.
KNOX. Erehdyt suuresti, poikani, jos luulet voittavasi sitä ilman taistelua. Sekä pilkkaa että rangaistusta täytyy sinun kestää, sitä ennen ei mikään lääkäri voi sinua auttaa! Etkö ai'o mennä linnaan?