BOTHWELL. Mutta, koska kuningatar kyselee minulta, niin sallittakoon minun kysyä kuningattarelta: mikä palkinto teillä on siitä, että vaivaatte itseänne näillä asioilla?
KUNINGATAR. Mikä palkintoko?
BOTHWELL. Minä en tarkoita tuota sisällistä palkintoa; sillä sen olen teistä havainnut, että se vaan on ollut huokauksia ja kyyneleitä, — mutta ulkonaista, valtakunnassa taikka kuningattarena?
KUNINGATAR. Se ei todellakaan ole ollut suuri tähän asti?
BOTHWELL. Ette kai lukene sitä palkinnoksi, että teidän armonne niin runsaassa määrässä on saanut osaksensa kapinoita, petosta ja väkivaltaa kaikkina näinä vuosina.
KUNINGATAR. Mutta minä saan apua!
BOTHWELL. Hm — sitä ei taida karttua muuta kuin mitä minun ratsurykmenttini voi pakko-veroituksella hankkia jonakin hauskana päivänä! Paavilta saatte ehkä rukousnauhan, kuningas Filip'iltä vähän Kypron-viiniä ja Katarinalta — kun hän on oikein anteliaalla tuulella — pullollisen myrkkyä.
KUNINGATAR. Ha, ha, ha! Tuossa on enemmän totuutta, kuin koko vuosien keskusteluissa.
BOTHWELL. Vielä asia, jos minun sallitaan…
KUNINGATAR. Puhukaa, puhukaa!