ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Metsästäjät, joita ei näy, laulavat:
Kanervikko poistuen pölyää, haukka kuningattaren kiidättää.
Lemua luo pihlajat,
koivutkin;
torven äänet karkaavat
vuorihin.
Ilma kirkas on ja sää
kaunis vain.
Eespäin, eespäin rientäkää
saavuttain!
Iloakin maailman ajakaa poies virtaan Tuonelan! Joutukaa!
Murray ja Lethington, metsästyspuvuissa ratsupyssyt käsissä, tulevat nopeasti oikealta, seisahtuvat ja katselevat vasemmalle; sanottuansa muutaman sanan Murray menee perälle päin ja katoo, Lethington vetäytyy hitaasti ja vakoillen takaisin. Kuningatar tulee Bothwell'in seurassa; hän istuu.
KUNINGATAR. Ollessani yksin korkeain puiden suojassa minusta tuntuu kuin äänettömyys kanunan-laukauksen jälestä.
BOTHWELL. Ei, minusta on kuin seisoisin kätkettynä väijymässä.
KUNINGATAR. Bothwell! Bothwell! Metsä on onnettomien suoja. Kaikki, mitä maailmassa on vainottu, on saanut rauhaa metsien suojassa. Ettekö muista Davidia, kun hän pakeni Saul'ia, ja Jothan'ia paetessaan Abimelech'ia, taikka profeeta Eliasta yksinänsä ilmestyksiensä kanssa Horeb'in vuorella?