LETHINGTON (tekee samoin). Niin, nyt vedän miekkani Henrik Darnleytä,
Skotlannin kuningasta vastaan; sillä nyt hän on tielläni!
BOTHWELL. Henrik Darnley!
LETHINGTON. Nyt reippaasti toimeen ja takomaan niinkauan kuin rauta on kuumaa, — tynnyri ruutia hänen kamarinsa alle tänä yönä, eikä huomenna ole koko Skotlannissa lastakaan, joka kyselee häntä.
BOTHWELL. Kuolema ja kadotus, Lethington, te tahdotte minua pettää!
(Tahtoo karata hänen päällensä).
LETHINGTON (estää häntä). Ihminen, käyttäkää järkeänne! Tämä on juuri mitä jok'ainoa Skotlannin aatelismies salaisesti toivoo ja josta etevimmät ovat keskustelleet tänä päivänä, kun teitä on yhdessä nähty.
BOTHWELL. Minä olen vielä päihtynyt suudelmasta, jonka hän antoi, — eikö tässä vaan ole paulaa viritetty?
LETHINGTON. Kalvakoon minua hitaisesti myrkky —, jos ei sata maan etevimpiä aatelismiehiä teitä puolustaisi tuomarin edessä ja kahdenmiekkailussa, missä vaan teitä syytettäisiin tästä.
BOTHWELL. Ha, ha, ho, ho! (hyppää niin että kannukset kilisevät).
Darnley ei elä kuin yhden yön enää!
LETHINGTON. Ei kokonaista yötäkään! Älkää antako Skotlannin Marialle koko yön miettimis-aikaa!