BOTHWELL. Lethington, luuletteko että on voimia meidän yllämme?
LETHINGTON. En juuri havaitse mitään senkaltaista.
BOTHWELL. Mutta allamme? —
LETHINGTON. — ovat matoset.
BOTHWELL. Mutta meissä on voimia, — ijankaikkisia tai ajallisia, mistä tai mitä varten, — vaan siitä hetkestä asti kun tahtoni juurtui tapausten pyörteesen, olen nähnyt sen kasvavan niiden yli veripunaisella rungolla ja vahvoilla oksilla. Se norjalainen viikingi-suku, joka astui maalle täällä ja jotka ovat meidän esi-isämme, oli myös semmoinen tahdon-puu. Sen juuri iski kiinni kallioon ja sen varjossa kansa nyt asuu. He luottivat omaan tahtoonsa, mutta luottivat niin, että se kävi kaikkivaltiaaksi. — Myrskyssä purjehdin kerran Orkney-saarten suojaan, meri meitä heitteli, pilvet uiskentelivat avaruudessa, kuin märät purjeen-repaleet, aallot ulvoivat ja syöksivät paljasta rannikkoa vastaan; silloin tunsin että sukuni oli läsnä, aattelin että minun pitäisi iskeä kiinni niinkuin he ja taivuttaa heikompia tahtoja minun tahtoni mukaan. Sitä minä nyt koetan. Tällä tahdollani minä voitin kuningattaren viholliset, sen olen antanut hänelle itsellekin loihtu-juomana, joka hänen on hurmannut, — hän pakenee tätä tahtoa, mutta kaatuu ja rukoilee! Lethington, ruvetkaa sen liittolaiseksi; älkää koettako voimianne sitä vastaan! Kaikki, mitä pyydätte, sen saatte kunniapäivänäni, sillä me kuulumme samaan puolueesen. Se ei ole Knox'in eikä kuningattaren, ei protestanttien eikä katolilaisten puolue, me kuulumme rohkeuden vapaasen veljeskuntaan, kunnianhimon ritaristoon. — Jääkää hyvästi! Kun me jälleen yhdymme, on yksi ainoa Skotlannissa meitä korkeampi, ja tämä ainoa on mun!
(Menee).
KOLMAS KOHTAUS.
LETHINGTON (yksin). Mitä? Jos todellakin uskaltaisin jotain tämän tahdon nojalla? Se on kolmesti meidät voittanut, ja ensimäisellä kertaa oli hän vaan poika. Hänellä on vahvan vuorikoivun luonto; se kasvaa korkeammalla kuin kaikki muut puut, mutta se pyrkii niin korkealle että kuolee pakkaseen. — Sentähden ajakaamme sitä eteenpäin — vaan olkaamme sitä seuraamatta!
Murray'n luona on kohtuullinen lämpömäärä; semmoisessa kaikki mielipiteet menestyvät; se se onkin, joka antaa hänelle voimaa hallita mielet. —
Minkä suutelon hän antoi! — Mutta tällä suudelmalla hän vihkikin hänet kuolemaan! Kuningatar pakeni niinkuin pahasta teosta, — vaan hänen ohitsensa ei hän pääse; — tuohon kiveen hän kompastuu! — Niin, hän voi sanoa että kaikki olimme häneen rakastuneet; yksi ainoa oli, joka häntä vihasi, mutta se olikin hänen veljensä.