VIIDES NÄYTÖS.
Kaksi kuukautta myöhemmin.
Dunbar'in linna. Vanha huone etusalinensa.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Joukko ratsumiehiä tulee tahdissa kävellen, järjestyvät kahteen riviin, jotka seisovat vastakkain ja ulottuvat koko etusalin poikki sekä kappaleen matkaa itse huoneesen; keihäät pannaan toinen toistansa vastaan ja niiden alitse tulee, ratsuväen toitotusten soidessa, Bothwell täysissä aseissa, kädestä taluttaen kuningatarta, joka on matkavaatteissa ja huntuun peitetty. Kaksi pientä hovipoikaa seuraa, kantaen joitakuita matkatarpeita. Kun ovat tullet huoneesen ja Bothwell on saattanut kuningattaren istuimen luo, jota hän ei käytä, tulee ratsumiesten päällikkö sisään kantaen ratsuväen lippua, missä on Skotlannin vaakuna; se pystytetään, jonka perästä koko ratsuväki marssii pois; hovipojat seuraavat. Samassa kuningatar heittää huntunsa pois ja syöksee esille.
KUNINGATAR. Mitä tämä kaikki tietää? Me ja meidän seurueemme saarretaan matkalla, viedään teidän vahvaan linnaan ja meitä vartioidaan; — Bothwell'in jarli, selittäkää tätä!
BOTHWELL (polvillaan). Anteeksi, teidän armonne, lempeni on viimeistäkin uskaltanut.
KUNINGATAR. Te rohkea, mikä on aikomuksenne?
BOTHWELL. Hankkia vakuutta siitä, että kuuntelette minua, kun rukoilen: — antakaa minulle nyt se, josta sain pantin!
KUNINGATAR. Bothwell, te uskallatte?