KUNINGATAR. Voittakoon kuka hyvänsä, minä olen kuitenkin voitettu!
BOTHWELL. Siis. — Samana päivänä on minut jättänyt aatelisto — ja te!
KOLMAS KOHTAUS.
Entiset. TOINEN RATSUMIES.
BOTHWELL. Nyt rupeevat korpit tulemaan! — Anna ääntä!
RATSUMIES. Kaikilla haaroilla kuhisee ratsujoukkoja, jotka täyttä laukkaa rientävät linnaa kohti.
BOTHWELL. Sillat pois, hevoset reilaan?
(Ratsumies menee).
KUNINGATAR. Pitääkö meidän paeta?
BOTHWELL. Niin, palataksemme tavalla semmoisella, ett'ei itse perkelekään voi heitä puolustaa. Vai sitäkö arvelit, kavala Lethington, että minun piti raivata tie, mutta sinun astua linnaan? Vai sitäkö te arvelitte, kaikki Skotlannin aatelismiehet, jotka käytitte minun apuani, että teidän ensimäiseksi oli perille pääseminen — mutta minä ratsastin kuitenkin teidän ohitse! Nyt tahto tahtoa vastaan ja miekka miekkaa vastaan, nyt taisteluun vanhoilla rotkoteillä! Heräjä nyt reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, — joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata!