KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni?
BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa suojelijaa?
KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, — nyt alkaa historia
Maria Stuartista!
BOTHWELL (kiihtyneenä). Ei, samana päivänä, kun korkeimman päämäärän saavutin, en tahdo tappiolle joutua. Minä kokoan sotajoukkoja missä niitä ennen kokoilin, minä voitan ne, missä ennenkin voitin! Nyt Skotlannin jalopeura valmistaa hyökkäystä, pian korvet huudoista kajahtelevat. Tule, Skotlannin Maria, ratsun selkään ja pois! Vuorien takana keihäitä kasvaa!
KUNINGATAR. Niin veressä ja kyyneleissä. — Olkoon nyt jo tarpeeksi.
BOTHWELL (kauhistuen). Ettekö tahdo lähteä? Ettekö tahdo taistella? Tahdotteko jättää maan, teidän poikanne ja itsenne petturein valtaan? —
NELJÄS KOHTAUS.
Entiset. ERÄS AATELISMIES.
AATELISMIES. Lordit ovat lähettäneet sanansaattajan vaatimaan
Bothwell'in jarlia kahdenmiekkaisille?
BOTHWELL. Minuako kahdenmiekkaisille? Tulkoon koko rivi, mies toisensa perästä! (Aatelismies menee.) Tämä miellyttää minua! Vanhojen tavalla, ratsun selässä rautapuvussa taistella kavaluutta ja valhetta vastaan! Kaataa maahan jokaista, joka uskaltaa astua esiin päällekantajana; saada keihään päähän Jumalan oma tuomio ja heittää se pilkalla hiekkakuoppaan! — Sitä teidän pitää katsella kukkulalta.