DARNLEY. Olet oikeassa … nyt hän minua pakenee ja pilkkaa.
LETHINGTON. Jos te rangaistuksen hetkenä peräytte, niin hän teitä myöskin ylenkatsoo, ja sitten ei hänellä enää rajoja ole.
DARNLEY. Se on totta.
LETHINGTON. Syyllinen tai ei — hänen täytyy tulla kukistetuksi.
DARNLEY. Taikka minun elämäni on täynnä helvetin tuskia, verinen kulku hänen oikkujensa mukaan, salaisesti syövyttävä tauti, jota jokainen hänen silmäyksensä voi kiihdyttää.
LETHINGTON. Nyt luulen että kypsytte toimintaan.
DARNLEY. Ole huoleti, Lethington; poljettu lempi ja luulevaisuus antavat voimaa. Muutaman päivän perästä olen valmis vaikka mihin.
LETHINGTON. Vaan jos hän juuri näinä päivinä kääntyy puolehenne ystävällisyydellä?
DARNLEY. Ah, Lethington, sitä hän ei tee!
LETHINGTON. Ei, minä pelkään sitä. — Sillä, tietäkää, teidän armonne, että juuri viime aikoina on Rizzion ja kuningattaren väli käynyt hellemmäksi kuin koskaan ennen.