KNOX (seisahtuu hetkeksi). Ruthwen!
RUTHWEN. Vai oletko siellä! — Minä olen kipeä, Knox!
KNOX. Minä näen sen.
RUTHWEN. Miksi et tule luokseni?
KNOX. Sentähden ettet minua vielä tarvitse.
RUTHWEN. Kyllä, Knox, sinä et tiedä miltä tuntuu maata unettomana ja katsella elämäänsä. Sinun olisi pitänyt tulla, Knox!
KNOX. Oli liian aikaista.
RUTHWEN. Liian aikaistako? Mitä sillä tarkoitat, Knox?
KNOX. Kun olet niin pitkälle päässyt että tahdot kuolla, Ruthwen, silloin minä tulen.
RUTHWEN (nousee kauhistuneena, putoo istumaan taas). Sinä erehdyt tautini suhteen, Knox. Ei se ole kuoleman tauti, se on luuvaloa helvetin tuskain kanssa; rujoksi voin minä tulla, vaan en kuole. — — Miksi olet ääneti, Knox?