KUNINGATAR. Mitä teille korvaukseksi annoin, senkin olette tuhlanneet.
DARNLEY. Oi, Maria, avioliittomme ensimäisinä kuukausina luulin teidän lempivän minua.
KUNINGATAR. Kautta Jumalan, sen minäkin luulin.
DARNLEY. Mutta nyt joku on tullut meidän välillemme.
KUNINGATAR. Mylord! (tahtoo mennä).
DARNLEY. Ei, kuulkaa minua, muuten voi pian olla myöhäistä!
KUNINGATAR (seisahtuu). Uhkaatteko?
DARNLEY. Maria, et tiedä mihin lempi voi ihmistä saattaa!
KUNINGATAR. Tiedän, — raakuuteen se voi saattaa!
DARNLEY (kiivaasti). Vielä muuhunkin! Minä voisin kylmällä mielellä … ei, älä minua pakoita siihen, Maria!