KUNINGATAR (Darnley'lle, joka seisoo pöydän ääressä). Sen kieltää hänen ensimäinen velvollisuutensa aviomiehenä; sillä semmoisena pitää hänen suojella minua! Sen kieltää hänen toinen velvollisuutensa kuninkaana; sillä kuninkaana tulee hänen ajaa teidät pois! Henrik Darnley, käske nämä miehet pois. Kautta Jumalan, nyt on viimeinkin hetki tullut, jolloin voit osoittaa että olet mies!
DARNLEY. Nyt olen sitä osoittava sillä tavalla, että vastustan kaikkia rukouksianne tuon Rizzion puolesta!
KUNINGATAR. Oi, he ovat hyväksensä käyttäneet sinun kauheaa typeryyttäsi. Etkö siis enää muista että tämä Rizzio auttoi sinut valta-istuimelle! — Jumala antakoon sen hänelle anteeksi, nyt saamme molemmat siitä kärsiä.
DARNLEY. Muistanpa vielä muutakin.
KUNINGATAR. Se on valhetta, vannon sen kautta kaiken, mikä sinulle on pyhää, se on valhetta! (likelle). Oi, Darnley, sinä olet tuhlannut lempeäni, ole nyt mies, ja sinä voitat sen takaisin!
(Liittolaiset käyttävät tilaisuutta kun Rizzio on jätetty itsekseen; he karkaavat hänen päällensä; itse on hän kuunnellut kuningattaren sanoja).
RIZZIO. Apua! Apua!
KUNINGATAR. Oi, Jesus Maria, minä unohdin hänet! (rientää hänen jälkeensä, mutta Darnley asettuu eteen). Uskallatko sulkea minulta tien!
DARNLEY. Teidän pelastuksenne tähden, sillä tässä teidän henkenne on vaarassa.
KUNINGATAR. Mitä huolin minä hengestäni kun ovat jalkojensa alle polkeneet arvoani kuningattarena ja naisena.