DARNLEY. Apua itseäni vastaan; minä itsemurhaa mietin yöt ja päivät.
KNOX. Päästäksenne lyhyestä ajallisesta tuskasta, tahdotte pyrkiä ijankaikkiseen?
DARNLEY. Ei suinkaan Jumala tahdo sitä rangaista vieläkin, joka on niin paljon kärsinyt maan päällä.
KNOX. Hän ei rankaise ihmistä, vaan syntiä; kun sen viette sinne mukananne, täytyy hänen sitä rangaista sielläkin. —
DARNLEY. Mihinkä mun siis on mentävä? Koko maailma, koko elämä on vaan täynnä moitetta, pilkkaa ja tuskaa.
KNOX. Istukaa, tahdon puhua kanssanne.
DARNLEY. Vaan älkää olko kova!
KNOX (on ottanut tuolin ja muuttanut sen Darnleyn viereen). Te olette luopuneet teidän kuningattaresta, Elisabethista, ja isänmaastanne, tullaksenne tämän naisen luo.
DARNLEY. Olen.
KNOX. Te olette hylänneet lapsuutenne uskonnon Marian tähden.