DARNLEY (heittää päältänsä vaipan). Tunnetteko minua?
KNOX (nousee). Kuningas!
DARNLEY. Ei, ei nyt enää! Ainoastaan kurja Henrik Darnley.
KNOX (kylmästi). Mitä tahdotte te täältä?
DARNLEY. Pyytää neuvoa, lohdutusta, apua! — Niin, en tiedä mitä tahdon; mutta minä en tiedä mihinkään muualle mennä.
KNOX. Te olette hylänneet kirkkomme ja valinneet katolilaisen; — etsikää nyt lohdutusta siltä.
DARNLEY. Sillä ei ole mitään; nyt minä palajan.
KNOX. Mutta meidän kirkkomme on ankarampi kuin se.
DARNLEY. En kirkkoa minä kaipaa, vaan hurskasta miestä; sillä minä olen onnetoin!
KNOX (panee pois kirjan, käy hänen luo ja katsoo hänen silmiinsä). Mitä te tahdotte?