"Älä usko häntä!" huusi muuan englantilainen matruusi, mutta nyt oli jo myöhä. Jörgen oli päässyt käsiksi sen toiseen pitkään korvaan. Koira vinkui, Jörgen oli kai nipistänyt. Mary huusi ranskaksi: "Älä lyö sitä!" Ja sitten Jörgen löi. Ei kovaa, mutta koira ulisi kamalasti, se oli niin peloissaan. Jörgen löi taas — ei nytkään kovaa, pikemmin vaan härnätäkseen heitä kaikkia. Koira parkui niin vihlovan surkeasti, ettei Mary sietänyt sinne katsoa. Hän seisoi, katse luotuna John Ericsonin hyviin, suuriin silmiin, ja sanoi: "Nyt olet lyönyt minut eroon itsestäsi, Jörgen!"
Samassa hetkessä Jörgen hellitti ja nousi. Hän näki Maryn silmien leimuavan, kasvot olivat valkoiset, vartalo ylevästi pystyssä häntä vastaan. Maryn yläpuolella John Ericsonin pää.
Vain silmänräpäyksen. Sitten Mary kääntyi ja astui kiireesti poispäin kevyessä, iloisessa tahdissa — koira mukana.
Ihmiset nauroivat, englantilaiset matruusit härnäävästi ivaten, —
Jörgen riensi perästä.
Mutta kun Mary huomasi, että koira seurasi häntä eikä Jörgeniä ja että sen silmät hakivat hänen katsettaan saadakseen tietää, mitä hän lisäksi tahtoi, muuttui kaikki entinen tuska rajuksi riemastukseksi. Se oli hänen tapaistansa. Hän taputti käsiään ja juoksi, ja koira hyppi haukkuen mukana.
Lumous oli murrettu, häpeästä päästy irti, — jääköön Jörgen ja koko hänen olentonsa!
"Eikö niin, pikku pelastaja?" Se haukkui.
Hän katsahti taakseen Jörgeniin päin. Tämä ei voinut soveliaisuuden kannalta juosta.
"Mutta me kaksi saamme vai mitä?" Hän taputti taas käsiään ja juoksi, ja koira juoksi mukana, haukkuen.
Sitten hän vähensi vauhtia, leikki koiran kanssa, puheli sille; Jörgen oli niin kaukana jäljessä. "Oikeastaan pitäisi nimenäsi olla 'liberator', mutta se on tuollaiselle pienelle mustalle tollolle liian pitkä. Pannaan niineksesi John, pannaankos? Saat nimesi sen miehen mukaan, joka katseli minua niin että uskalsin!" Taas hän juoksi, ja koira mukana. "Sinä seuraat minua, kuuletkos, etkä häntä! Se on oikein, se on hyvin tehty! Sillä niin teki hänkin, jonka nimen saat. Hän ei seurannut orjien ruoskijoita, hän pysyi niiden luona, jotka vapahtivat!" Nyt he kääntyivät kulmasta. Jörgeniä ei näkynyt. — Kun Jörgen perästä tuli hotelliin, kiellettiin Maryn olevan siellä, vaikka hän oli nähnyt Maryn sinne menevän. Hän mainitsi, että Maryllä oli hänen koiransa. Vai niin, siitä ei voitu antaa selkoa.