Että Klaus setä oli hänen kumminsa, sitä hän ei aavistanutkaan. Isä ei ollut sitä koskaan sanonut, luultavasti ei tiennyt itsekään.
Klaus setä kirjoitti:
'On tunteita, liian voimakkaita sanoilla lausuttaviksi, varsinkaan kirjoitetuilla. Minä en ole kynäniekka, tahdon vaan ilmoittaa kirjallisesti, kun en suullisesti voinut, että samana päivänä, kun unhottumaton ystäväni, sinun isäsi, kuoli ja rouva Dawes, jalo kasvatusäitisi, myös kuoli ja sinä jäit yksin, määräsin sinut, rakas kummityttäreni, perillisekseni.
Omaisuuteni ei likimainkaan ole niin suuri kuin yleensä arvellaan; minulla onkin viimeksi ollut kovia vastoinkäymisiä. Mutta kuitenkin sitä on kylliksi meille molemmille — nimittäin jos sinä hallitset omaa osaasi eikä Jörgen. Edellytän näet, että te nyt menette naimisiin.
Monta vuotta on rouva Dawesin testamentti ollut huostassani, samoin kuin olen hoitanut hänen rahojaan. Eilen avasin testamentin. Hän on säätänyt sinulle omaisuutensa. Tätä on noin 60,000 kruunua. Mutta näiden rahojen, samaten kuin isäsi varojen, laita on niin, etteivät ne nykyään tuota melkein mitään.
Kummisi
Klaus Krog.'
Mary vastasi heti:
'Rakas kummini.
Kirjeesi on minua liikuttanut. Kiitän sinua koko sydämestäni.