Mutta suurta lahjaasi en voi ottaa vastaan.
Onhan Jörgen ottopoikasi enkä tahdo mitenkään joutua hänen
tielleen.
Sinä et saa siitä olla minulle pahoillasi. Minun on mahdotonta
toisin toimia.
Rouva Dawesin testamentista teen vastedes päätökseni ja sitten
ilmoitan sinulle.
Sinulle kiitollinen
Mary Krog.'
Jättäessään kirjeen vietäväksi hän kuuli vaunujen ajavan taloon. Pian tuotiin hänelle käyntikortti, jossa oli: Margrete Röy, cand. med.
Kesti hieman, ennenkuin hän tuli sisään; hän oli riisunut yltään matkatamineet, nyt olikin kylmä päivä. Tämä lisäsi Maryn jännitystä melkoisesti, niin että kun kookas, voimakas nainen lempein silmin seisoi ovessa, Mary värisi ja kalpeni. Hän huomasi, mikä vaikutus sillä oli lempeisiin silmiin, jotka nyt levittivät kaiken myötätuntonsa hänen ylitseen. Ikäänkuin molemmat olisivat tunteneet toisensa jo monta vuotta, astui Mary hänen luokseen, laski päänsä hänen olkaansa vasten ja itki. Margrete Röy nosti onnetonta lämpimästi puoleensa.
He istuutuivat. Hänen asianaan oli kysyä, milloin Mary lähtisi ulkomaille? Mary kummastui: "Olenko kellekään niin sanonut?" — Margrete Röy selitti kuulleensa sen sairaanhoitajalta. "Vai niin", vastasi Mary, "mitä siinä tilassa puhuin, sitä en enää muista. Ainakaan en ole sitten asiaa ajatellut."
"Te siis ette aio matkustaa?" Mary hieman viivytteli. "Tarkoitan, etten tiedä. En ole vielä ennättänyt itseäni ajatella." Margrete Röy joutui hämille. Sen Mary näki tai oikeammin tunsi. "Oletteko ehkä tekin aikonut matkustaa?" kysyi hän. "Olen. Siksi tahdoin tiedustaa, voisinko teille olla miksikään avuksi, ja silloin sovittaisin matkani teidän suunnitelmanne mukaan." — "Minne te lähdette?" — "Opintoretkelle. Ensiksi Pariisiin. Sairaanhoitaja sanoi teidänkin aikovan juuri sinne", lisäsi hän. Hän alkoi olla ymmällä. Oli aikonut auttaa Maryä ja näytti nyt tunkeilevalta. "Ymmärrän teidän hyvyytenne", vastasi Mary. "Onhan mahdollista, että olen maininnut Pariisin. Sitä en muista. Mutta itse asiassa en ole mitään päättänyt." — "Vai niin, teidän on siis todella suotava minulle anteeksi. Kaikki on ollut väärinkäsitystä." Neiti Röy nousi.