"Niin, nyt olemme perillä", vastasi mies, ja Blessommenin mielestä matka oli sujunut tavattoman sukkelaan.
"Nyt sinun pitää saada suuret kiitokset hyvästä kyydistä", hän sanoi. Kiitos itsellesi vastasi mies vielä lisäten: "Nyt sinun ei pidä katsoa taaksesi minuun!"
"En en", ajatteli Blessommen ruveten taivaltamaan kotia päin mäkistä tietä. Mutta samassa syntyi semmoinen melu ja jyske hänen takanaan kuin kaatuisi vuori hänen ylitsensä ja maa rupesi liekehtimään; hän kääntyi katsomaan ja näki silloin valkomekkoisen miehen sähisevien liekkien lävitse ajavan sisään avattuun vuoreen, joka porttiholvin tapaisena seisoi auenneena hänen edessänsä. Blessommenpa ällistyi moisesta matkakumppanista ja tahtoi kääntää päänsä jälleen oikeaan päin, mutta niinkuin se oli kääntyneenä, siihen asentoon se jäi, eikä Blessommen milloinkaan enää saanut päätään oikein.
Sen vertaista juttua ei poika ikipäivinä ollut ennen kuullut. Hän ei enää tohtinut kysyä isältä, mutta varhain seuraavana aamuna hän kysyi äidiltä, osasiko tämäkin kertoa satuja. Kyllä, kyllä hän semmoisia osasi, mutta enimmäkseen prinsessoista, jotka olivat seitsemän vuotta vankina, kunnes oikea prinssi tuli. Poika luuli kaiken, minkä luki ja kuuli elävän hänen ympärillänsä.
Hän oli kahdeksan vuoden vanha, kun vieras ensi kerran eräänä talvi-iltana, astui sisään heidän ovestaan. Hänellä oli musta tukka, jommoista Thrond ei milloinkaan ennen ollut nähnyt. Hän tervehti lyhyeen: "Hyvää iltaa" ja astui etemmäksi. Throndia hieman peloitti ja hän istahti jakkaralle uunin viereen. Äiti pyysi miestä istumaan; tämä teki niin ja silloin sai äitikin tilaisuutta lähemmin tarkastaa vierastansa.
"Hyväinen aika! Viulu-Knuthan se on?" hän kysyvästi huudahti.
"Niinpä niin! On jo pitkä aika kulunut siitä, kun soitin häissäsi."
"Onpa niin, onhan siitä jo vuodet vierineet. Tuletko kaukaa?"
"Olen joulun aikana soittanut tuolla tunturin toisella puolella. Mutta matkan keskivälissä saavutti minut kipu; täytyi tulla tänne levähtämään."
Äiti tarjosi hänelle ruokaa; vieras istahti pöytään, mutta ei siunannut: "Jeesuksen nimeen", niinkuin poika aina oli kuullut. Syötyään vieras nousi.