"Nyt on minun jälleen hyvä olla", hän sanoi; "anna minun vain levätä hiukkasen." Ja hän pääsi lepäämään Throndin vuoteeseen.
Throndille laitettiin tila lattialle. Hänen siinä maatessaan vilusti sitä kylkeä, joka oli takasta poispäin; se oli vasenta kylkeä. Hänestä tuntui se johtuvan siitä syystä, että se oli paljaana yökylmässä; sillä makasihan hän muka keskellä metsää. Miten hän oli joutunut metsään? Hän nousi ja katseli ympärilleen sekä näki kaukana tulta ja että hän todellakin oli yksin metsässä; hän tahtoi kotiin tulen luokse, mutta ei päässyt paikaltaan. Silloin hänet valtasi suuri pelko; sillä voisihan siellä olla petoja, voisihan tulla aaveita ja menninkäisiä; kotiin tulen luokse hänen täytyi, mutta hän ei voinut liikahtaakaan paikaltaan. Silloin hänen pelkonsa eneni, hän ponnisti kaikki voimansa, sai huudetuksi: "Äiti!" — ja heräsi.
"Lapsikulta, sinähän näet pahoja unia", lausui äiti nostaen hänet ylös.
Häntä värisytti ja pelokkaasti hän katseli ympärilleen. Vieras mies oli poissa, eikä hän tohtinut häntä kysyä.
Äiti tuli sisään puettuna mustaan hameeseen ja meni kohta alas kylään. Kotiin palatessaan hänellä oli kaksi miestä mukanaan, vieraita nekin ja mustatukkaisia, matalalakkisia. Eivät hekään sanoneet "Jeesuksen nimeen", istahtaessaan syömään ja he puhuivat kuiskaten isän kanssa. Sitten he kaikki kolme menivät luuvaan ja palasivat kohta kantaen suurta kirstua. Sen he asettivat kelkalle ja jättivät hyvästi. Silloin sanoi äiti:
"Odottakaa vähäisen ja ottakaa mukaanne tuo pieni lipas, joka hänellä oli mukanansa tänne tullessaan." Ja hän meni sisään tuomaan sen. Mutta toinen miehistä lausui:
"Pitäköön tuo sen", ja hän näytti sormellaan Throndia. Osoittaen suurta kirstua, lisäsi toinen:
"Käytä sinä sitä yhtä hyvin kuin hän, joka nyt makaa tässä." Silloin hymyilivät molemmat ja läksivät matkaan. Thrond katseli saamaansa lipasta.
"Mitä siinä on?" hän kysyi.
"Vie sisään ja katso", vastasi äiti. Hän teki niin ja äiti auttoi häntä lippaan avaamisessa. Pojan silmät aivan säihkyivät ilosta nähdessään siinä olevan jotakin niin erinomaisen hienoa ja kevyttä.