"Olenhan nähnyt sen karhun, jonka Lars metsästäjä viime vuonna ampui, tiedänmä."
Nyt astui koulumestari askeleen lähemmäksi ja kysyi lempeästi, että poika nytkähti:
"Minä kysyn, oletko nähnyt nuo karhut pappilan metsässä?"
Nyt ei Thorvald voinut mitään vastata.
"Ehkä muistit ikäänkuin vähäisen väärin sillä kertaa?" kysäisi koulumestari, tarttui pojan nutunkaulukseen ja taputteli itseänsä reidelle viivottimella. Thorvald ei hiiskunut sanaakaan eivätkä toiset tohtineet edes vilaistakaan sinnepäin. Silloin lausui koulumestari vakavasti:
"On rumaa, kun papinpoika valehtelee; on vielä rumempaa opettaa talonpoikien lapsia tekemään samoin." Ja niin pääsi poika sillä siksi kertaa.
Mutta koulussa seuraavana päivänä (opettaja oli käsketty papin puheille ja lapset olivat jätetyt omiin hoteihinsa) oli Marit ensimäinen pyytämään Thorvaldia jälleen kertomaan jotakin karhusta.
"Sinua rupeaa pelottamaan", sanoi poika.
"Joutavia, saanhan oppia sitä kestämään", lausui tyttö siirtyen lähemmäksi veljeään.
"Niin, uskokaa pois, kyllä se nyt ammutaan!" vakuutti Thorvald nyökäyttäen päätään; "tänne on tullut muuan mies, joka osaa ampua sen! Tuskinpa oli Lars metsästäjä kuullut puhuttavan pappilan metsän karhunpesästä, ennenkuin tuli rientäen seitsemän pitäjän läpi, mukanaan pyssy, niin painava kuin ylimäinen myllynkivi ja niin pitkä kuin täältä Hans Voldeniin tuossa!"