— Sinä saatat ajaa minut äärimmäiseen epätoivoon! rukoili hän.
Mies käsitti hänet väärin ja jatkoi yhä:
— Vaikka se olisi suurin rikos, niin minä koetan kantaa sen, mutta tätä en jaksa kantaa.
— Ei, en minäkään! huusi nainen ja nousi.
— Minä autan sinua! Mies nousi hänkin. — Joka päivä minä autan sinua, kun vain tiedän mitä se on. Mutta minä olen liian ylpeä olemaan sellaisen omaisuuden vartijana, jota en tunne — ja joka ehkä onkin toisen!
Nainen hulmahti polttavan punaiseksi.
— Häpeä! Minä olen meistä kahdesta ylpeämpi enkä tarjoa toisen omaa. —
Nyt sinun täytyy lakata!
— Ei, jos sinä kerran olet ylpeä, niin poista epäluuloni!
— Jeesus Kristus, en enää kestä tätä!
— Ei, minä olenkin vannonut, että tänään siitä pitää tulla loppu.