— Sinä olet tänä iltana tanssinut paljon Jon Hatlenin kanssa.
— Olenhan minä.
— Hän tanssii hyvin.
— Tanssiiko?
— Eikö sitten sinusta?
— Kyllä.
— En tiedä mistä se johtuu, mutta tänä iltana minä en kärsi, että sinä tanssit hänen kanssaan, Marit!
Hän kääntyi poispäin. Niitä sanoja oli ollut vaikea lausua.
— En ymmärrä sinua, Öyvind.
— En itsekään ymmärrä itseäni; se on tyhmää. Hyvästi, Marit. Nyt minä menen.