— Kyllä hän silti voi olla siisteissä vaatteissa, koska kerran meillä on varaa siihen.
— Puhu nyt niin, että hän itsekin sen kuulee.
— Ei hän sitä kuule; vaikka kyllä mieleni tekisi, sanoi vaimo ja katsoi rohkeasti miestään vasten kasvoja.
Mies oli synkän näköinen ja laski lusikan kädestään ottaakseen piippunsa.
— Sellainen kurja torppa kuin meillä on, sanoi hän.
— Jo minun täytyy sinua nauraa, kun aina puhut siitä torpasta. Mikset sinä koskaan mainitse myllyjä?
— Niistä myllyistä sinä aina; et taida kärsiä niiden käyvän.
— Jumalalle kiitos ja kunnia; käykööt vain sekä yötä että päivää.
— Ne ovat nyt seisoneet joulusta asti.
— Ihmiset eivät toki jauhata joulupäivinä.