— Saisit, niin hoitaisit sen.
— Mutta…
— Etkö huoli siitä?
— Tietysti.
— No niin, no niin; päätetty asia, sanoi kana, kun lensi veteen.
— Mutta… Ole katsahtaa kummissaan koulumestariin. — Öyvind taitaa aikoa kysyä saako hän Maritin kanssa?
— Maritin kaupanpäälliseksi, Maritin kaupanpäälliseksi! vastaa Ole kiireesti.
Silloin hyrskähti Öyvind nauramaan ja hypähti korkealle ilmaan. Kaikki muut rupesivat nauramaan hänen perässään. Hän hykerteli käsiään, karkasi toisesta päästä huonetta toiseen ja toisteli alituisesti:
— Maritin kaupanpäälliseksi, Maritin kaupanpäälliseksi!
Thore nauraa kukutteli, äiti katseli nurkastaan vilkkumatta poikaansa, kunnes silmät tulivat täyteen kyyneliä.