— Orjantappura käy kiinni kynsin ja hampain, mutta ei tee haavaa. Ei minussa vain enää ole piikkejä.
Ole: — Minä en siihen aikaan tuntenut poikaa. Nyt minä näen, että hänen kylvönsä itää; syksy vastaa kevättä; sen pojan sormenpäissä on rahaa, ja minä tahtoisin hänet mielelläni käsiini.
Öyvind katsoo isään, isä äitiin, äiti koulumestariin ja vihdoin he kaikki katsovat Öyvindiin.
— Ole tarkoittaa, että hänellä on suuri talo. Ole keskeyttää:
— Suuri talo, mutta huonossa viljelyksessä; minä en enää jaksa, olen vanha, eivätkä jalat tottele pään käskyjä. Mutta kyllä siellä kannattaisi ruveta tekemään työtä.
— Suurin talo tässä pitäjässä ja monessakin, keskeyttää koulumestari.
— Suurin talo pitäjässä; se se juuri on onnettomuus; liian suuri kenkä putoaa jalasta; onhan se mukavaa, että pyssy on hyvä, mutta se täytyy jaksaa nostaa. (Tässä hän äkkiä kääntyy Öyvindin puoleen.) Mitä jos sinä kävisit sen kimppuun?
— Tarkoitatteko että minä rupeaisin isännöitsijäksi?
— Isännäksi; sinä saisit talon.
— Saisinko minä talon?