— Sinäpä menet aika kyytiä, sanoi Blessommen.
— Minun on tänä iltana mentävä pitkä matka kotiin, sanoi mies.
— Minne sinun on mentävä?
— Vaageen, vastasi mies ja jatkoi kulkuaan.
— Sepä oli oikein hyvä, sanoi Blessommen, - sillä sinnehän minunkin pitäisi lähteä.
— Saat seisoa kannaksillani, vastasi mies ja riensi poikkikadulle, missä hänen hevosensa oli. Hän asettui rekeen ja kääntyi katsomaan Blessommeniin, joka nousi kannaksille, - Pidä hyvin kiinni, sanoi hän.
Blessommen teki niin ja tarpeen se olikin, sillä ei se kulku oikein käynyt maankamaraa myöten.
— Taidat ajaa vettä pitkin, sanoi Blessommen.
— Niin teen, sanoi mies, ja vaahto pärskyi heidän ympärillään.
Mutta vähän ajan perästä tuntui Blessommenin mielestä kuin ei olisi kuljettu vettäkään pitkin.