»Karttaaksenne konstaapeleita ja kaikkia velkojianne partaveitsistä ja saippuasta», ilkkui loordi Townbrake.
»Ei, herra. Ranskassa on minulla serkku, joka joskus on kiivasluontoinen eikä aina anna sukulaistensa tehdä, mikä häntä ei miellytä —»
Tässä keskeytti hänet äänten sorina oven ulkopuolella.
Ovi aukeni, ja nuori Beaujolais'n kreivi riensi sisään ja kapsahti
Beaucaire'in kaulaan.
»Philippe!» huudahti hän »Veljeni, minä olen tullut noutamaan sinua takaisin.»
Markiisi de Mirepoix seurasi hänen perässään ja kumarsi mitä kunnioittavimmin. Mutta Beaucaire tarttui sydämellisesti hänen molempiin käsiinsä. Molyneux tuli sisään herra Nashin kanssa ja sulki oven.
»Hartaimmat onnitteluni», sanoi markiisi. »Nyt ei ole enää mitään syytä salanimen käyttöön.»
»Sinä olet oiva isäntä», sanoi Beaucaire ja taputti häntä olalle. »Minä ymmärrän. Kuriiri saapui onnellisesti perille. Ja minä olen saanut anteeksi. Mutta minähän unohdan tilanteen.» Hän kääntyi lady Maryn puoleen. Tämä oli alkanut huomattavasti vapista. »Te, kaunein kaikista Englannin kaunottarista», sanoi hän, kun molemmat herrat olivat syvään kumartaneet vastaukseksi ladyn hoviniiaukseen, »saanko kunnian esittää lady Mary Carlisle'lle hänen korkeutensa Beaujolais'n kreivin. Markiisi de Mirepoix'lla on jo se kunnia. Lady Mary on ollut sangen hyvä minua kohtaan, ystäväni. Teidän täytyy nyt auttaa minua ilmaisemaan, kuka todella olen. Neiti, hyvät herrat, onko teillä hetkinen aikaa?»
»Henri», hän kääntyi nuoren Beaujolais'n puoleen, »toivonpa, että olisit ollut mukana näissä naamiaisissa — minulla on ollut niin hauskaa!» Hänen äänensä kuului hilpeältä, mutta siinä oli surumielistä pohjasävyä. Hän koetti puhua kaikille läsnäoleville, mutta katsoi yhä vain lady Maryä. Tämän katse vuorostaan oli kiintynyt häneen täynnä salaista ja suurta tenhovoimaa, mutta neiti itse vapisi yhä enemmän. »Minä olen suuri näyttelijä, Henri. Nämä herrat ovat tuskin vieläkään vakuutettuja, että en ole palvelija! Ja minut oltiin juuri ajamassa ulos sen vuoksi, että olin ollut parturi!»
»Eihän sentään!» huudahti lähettiläs. »Hän ei ollut minuun tyytyväinen.
Hänen teki mielensä vieraille maille.»