"Kunnes hän loukkasi minua? Sitäkö tahdotte sanoa?"
"Kunnes hän ajatteli —" sammalsi Cass, "että hänelläkin olisi lupa käyttäytyä vapaammin, kun te ette ollut aivan niin — niin — ymmärrättehän — niin varovainen kuin muut tytöt."
"Toisin sanoen, koska minä mieluummin ratsastin jonkun peninkulman hänen kanssaan nähdäkseni jotakin todellista, jotakin kammottavaa ja tehdäkseni jotakin hyödyllistä enkä siihen sijaan ammotellut puodinikkunan edessä Suurkadulla tai kävellyt edestakaisin hotellin edustalla…"
"Ja ollut ihmisten silmänruokana", keskeytti hänet Cass. Mutta hänen surkea, tottumaton yrityksensä olla kohtelias epäonnistui jo alussa. Neiti Porter nousi ja katsoi ulos ikkunasta. "Tahdotteko, että minun tulee kävellä jalkaisin lopun matkaa?" kysyi hän.
"En!" riensi Cass vakuuttamaan; hän oli tullut tummanpunaiseksi kasvoiltaan, häntä hävetti.
"Lakatkaa sitte puhumasta tuolla tavoin — ja heti kohta."
Sitte seurasi hetken hiljaisuus, joka lisäsi Cassin hämmennystä. "Minä toivoisin olevani mies", valitti tyttö katkerasti ja vakavasti. Cass ei ollut vielä kyllin vanha ja kyynillinen huomatakseen, että tätä hurskasta toivomusta tavallisesti suosivat sellaiset, joilla ei ole vähintäkään syytä surra naisellisuuttaan, ja jollei hän olisi juuri äsken "nolannut" tyttöä, ei hän olisi jättänyt panematta sitä vastaan lämpimintä protestiaan, joka meillä miehillä on aina valmiina, kun tuollaisen toivomuksen lausuvat lämpimät, punaiset huulet pehmeällä äänellä, vaikkemme, sivuitse mennen sanoen, ole läheskään yhtä kehakoita silloin, kun vanhat naismiehet ylistelevät naisten täydellisyyttä. Neiti Porterin toivomus oli nähtävästi vilpitön, sillä hän jatkoi nyrpeänä lyhyen paussin jälkeen:
"Ja kuitenkin juoksin minä aina, kun olin kymmenen vuoden vanha, jokaiseen tulipaloon Sakramentossa. Olin mukana, kun teatteri paloi poroksi — kellään ei ollut mitään sanomista sitä vastaan."
Cass ei voinut olla kysymättä, eikö hänen isällään ja äidillään ollut mitään muistuttamista tyttärensä poikamaista mieltä vastaan. Vastaus ei ollut aivan tyydyttävä, mutta sitä luonteenomaisempi. "Hekö olisivat jotakin muistuttaneet? Senpä olisin tahtonut nähdä!"
Tie oli kääntynyt toiseen suuntaan. Huikenteleva kuudan oli jättänyt neiti Porterin ja paistoi nyt Cassiin, joka istui etuistuimella, se levitti lempeän valonsa nuoren miehen sametinhienoille viiksille ja pitkille silmäripsille ja kalvensi hänen päivänpaahtamat poskensa.