Cass tunsi vapautuneensa todellisesta taakasta, kun hän ajatteli, että asia olisi voinut olla niin, mutta varmaa oli, ettei hän suinkaan ollut tähän asti katsonut asiaa siinä valossa.
"Oletteko todellakin löytänyt sen?" kysyi tyttö äkkiä sangen vakavasti.
"Mutta vastatkaa suoraan!"
"Olen!"
"Ketään todellista Mayta ei ollut pelissä."
"Ei minun tietääkseni", vastasi Cass hymyillen sydämessään.
Mutta neiti Porter katseli häntä terävästi hetken, hypähti sen jälkeen pystyyn ja kapusi keskimäisen istuimen ylitse takaisin vanhalle paikalleen. "On kai sentään parasta, että annatte taskuliinan minulle takaisin."
Cass alkoi heti aukoa nuttunsa nappeja.
"Ei! Ei! Tahdotteko tosiaankin kylmetyttää itsenne?" huusi tyttö kiihkeästi. Välttääkseen tämän hirveän mahdollisuuden, napitti Cass nuttunsa jälleen, mutta paitsi taskuliinaa kietoi sen ylen suloinen tunne.
Ei vaihdettu enää monta sanaa, kunnes vaunu keinahduksillaan ja kolahduksillaan osotti, että lähestyttiin poikkitietä. Pitkällä pääkadulla näkyi valo valon jälkeen. Kirkkaasti valaistujen ikkunain loisteessa ja innokkaasti kyseleväin äänten hälinässä laskeutui neiti Porter vaunusta käyttämättä Cassin tarjoamaa apua, vieläpä ennen kuin "kukkulan Kalle" ehti hypätä alas kuskipukilta. Neiti vaihtoi muutamia sanoja hänen kanssaan.
"Voitte luottaa minuun, neiti", sanoi Kalle, jonka jälkeen neiti Porter kääntyi hänestä ja ystävällisesti hymyillen tarjosi Cassille kätensä, jolla hän puolittain vastasi tämän puristuksen, heti sen jälkeen poistuakseen.