"Älkää pitäkö minua liian hassuna, vaikka pyydän teitä jäämään tänne, kun minä menen sinne yksin!" Hän viittasi onnettomaan näreikköön heidän edessään. Hän oli tullut kalmankalpeaksi.
Cass, jonka sydän oli kylmennyt kaunista tuntematonta kohtaan hänen viimeisen kohtauksensa jälkeen neiti Porterin kanssa, pehmeni uudelleen.
"Menkää — minä jään." Hän odotti viisi minuuttia, mutta nainen ei palannut. Ajatteles, jos ihmisparka päätti päivänsä samalla paikalla, jossa hänen uskoton rakastajansa joutui murhaajan uhriksi! Mutta kohta tyyntyi Cass jälleen, kun hän kuuli naispuvun kahisevan pensaiden välissä. "Minä aloin juuri tulla pelkoihini", sanoi Cass.
"Teillä on syytäkin siihen", vastasi ystävällinen ääni. Cass sävähti, sillä neiti Porter eikä kukaan muu astui esiin pensastosta. "Katsokaas", sanoi hän, "näettekö tuon miehen tiellä? Hän on hiipinyt teidän molempain jälestä, aina teidän lähdettyänne majaltanne. Tiedättekö kuka hän on?"
"En!"
"Kuulkaa sitte! Hän on kolmisormi Dick, kauttaaltaan ruoskittu maantieritari. Minä tunnen hänet."
"Menkäämme heti varottamaan neitiä", sanoi Cass innokkaasti. Neiti Porter pani kätensä hänen olalleen. "En luule, että hän kiittäisi teitä siitä. Kentiesi olisi parempi, jos katsoisitte mitä hän oikeastaan tekee?"
Cass seurasi häntä aivan hämmentyneenä, jättäytyen hänen johdettavakseen. Notkeana kuin kissa hiipi tyttö vesaikon lävitse. Äkkiä pysähtyi hän: "Mutta katsokaas", sanoi hän ilkeästi, "sitä hellyyttä, millä sureva May muistelee vainajaa!" Cass näki naisen, joka vähää ennen oli hänestä eronnut, olevan polvillaan nurmella ja kaapivan maata kuin minkäkin maamyyrän. Cass ennätti nipinnapin nähdä, kuinka nainen silloin tällöin heitti pelokkaan, väijyvän katseen sille taholle, jolla luuli hänen olevan, kun pensaikko kahisi ja joku mies — sama, joka äsken oli seissyt tiellä — yhdellä hyppäyksellä harppasi tämän rinnalle. "Rientäkää täältä", sanoi hän, "rientäkää minkä ehditte — teidät huomataan."
"Ah! Tuo mies — Cass?" kysyi nainen halveksivasti.
"Ei! Toinen! Rientäkää — tuhma ihminen! Nyt olette selvillä paikasta ja voitte palata toisella kertaa! Pois!" Samalla hän veti naisen mukanaan vesakkoon. He olivat tuskin kadonneet näkyvistä, ennenkuin neiti Porter oli samalla paikalla, jossa vieras nainen oli ennen ryöminyt. "Näettekös täällä!" huusi hän riemuiten. "Mitä sanotte nyt?" Cass polvistui hänen rinnalleen. "Ja tämä oli tuhannen dollarin arvoinen, eikö totta?" kysyi tyttö ilkeästi.