Cass vilkasi siihen suuntaan, johon neiti viittasi vitsallaan. Lopulta osui hänen katseensa johonkin, jota ensi hetkenä olisi saattanut pitää nurmikolle heitettynä takkina; mutta vähitellen saattoi nähdä, että takinhihasta pisti esiin liidunvalkoinen, lujasti yhteenpuristettu käsi; puoleksi ruohon peittämänä ja näköjään ainoastaan sattumalta joutuneena takin kera lähekkäin, näki kaksi housunlahetta, joista olisi varmasti voinut otaksua, ettei niissä ollut mitään sisältöä, jollei saapaspari niiden alapäässä olisi muodostanut eräänlaista tylppää kulmiota. Se oli siis kuollut ihminen! Niin perin kuollut, että henki näytti ikäänkuin paenneen vaatteista. Lepsuiset vaatteet antoivat ruumiille niin arvottoman ja vastenmielisen ulkonäön, että alaston ruumis leikkauspöydällä olisi ollut vähemmän tunnetta loukkaava. Pää oli vaipunut takanojaan erääseen syvennykseen maassa, kalpeat, ylöspäin kääntyneet kasvot kantoivat vähemmässä määrin paenneen elämän leimaa kuin viheliäiset verhoavat vaatteet. Toinen käsi, joka oli suuren vatsan päällä, herätti vastenmielisen tunteen, että tässä makasi herrasmies nukahtaneena liian ylellisen aterian johdosta.
"Eikö se ole kammottavaa?" huudahti nuori tyttö. "Mutta miksi hän on oikeastaan kuollut?"
Cassin mielessä heräsi eräänlainen epävarmuus, sillä tytön kylmäverinen uteliaisuus yllytti häntä, ja kammo murhattua ruumista kohtaan vaikutti vastakkaiseen suuntaan. Siitä huolimatta kohotti hän hieman epäröityään vainajan päätä. Sininen haava oikeassa ohimossa, muutamat ruskeat pilkut otsalla, paidankauluksella ja pörröisellä tukalla, nämä olivat ainoat väkivallan merkit.
"Mutta kääntäkää toki hänet!" huudahti tyttö kärsimättömästi, nähtyään, että Cass päästi ruumiin vaipumaan maahan. "Kentiesi löydämme useampiakin haavoja."
Mutta Cassin mieleen muistuivat nyt määrätyt muodollisuudet, joita sivistyneissä maissa katsottiin välttämättömäksi noudattaa, kun oli löydetty ruumis, ja tarkastus lykättiin sentähden toiseen tilaisuuteen.
"On kentiesi parasta, neiti, että ratsastatte täältä, ennenkuin teidät löydetään täällä ja vaaditaan todistamaan. Minä ilmotan asianomaisille ja lähetän tänne kruununvoudin."
"Antakaa minun tulla mukana", pyysi tyttö vakavasti. "Minua huvittaisi se suuresti. Tahdon mielelläni todistaa. Tai tiedättekös mitä", lisäsi hän välittämättä vähääkään siitä, miten hämillään Cass silmäili häntä, "minä vartioin täällä, kunnes te tulette takaisin."
"Neitiseni, se ei kävisi laatuun", väitti Cass.
"Minähän hänet ensiksi löysinkin", väitti tyttö.
Vetoaminen tähän etuoikeuteensa — oikeuteen, jota kaikki kullankaivajat pitävät pyhänä, sai Cassin myöntyvämmäksi.