"Oletteko nälissänne?"
Nälkä oli Melissan mielestä tauti, joka aina voi tarttua ja tuntua.
"En ole."
"Häntäkö nyt muistelette?"
"Ketä, Lissy?"
"Tuota valkeaveristä tyttöä."
Se oli ainoa liikanimi, jota ruskeaverinen Melissa antoi
Klytemnestralle.
"Eikö mitä."
"Sanokaa totta!"
Kouluopettajan ehdoituksesta oli Melissa heittänyt pois vanhan sananparren "Paikalle tahdon kuolla, jos —" ja ruvennut käyttämään sievempää puhetapaa.