Miss Mary tuli entistään rohkeammaksi, koska heidän välinsä jo oli pitkä; hän seisahtui ja kysyi, kaihosiko mies jotakin (sillä hän ei ollut käsittänyt edellisen puhelman tarkoitusta).
"Mitä perkele? — Mitä tahdot?" jatkoi Sandy, ääni koko oktavi ylempänä.
"Nouse seisoalle, sinä hirmuinen ihminen!" sanoi Miss Mary kovin äkäisenä. "Nouse tuossa paikassa ylös ja mene kotiin!"
Sandy nousi hoipertuen. Hän oli kuuden jalan korkuinen ja Miss Mary vavahti. Mies horjui muutamia askeleita eteenpäin ja pysähtyi sitte.
"Mitä varten minä — — menisin kotiin?" kysähti hän äkisti juopuneen yksitotisuudella.
"Mene pesemään itseäsi!" vastasi Miss Mary, kovin paheksivilla silmillä katsellen likaista Sandya.
Miss Mary hämmästyi hämmästymistään, kun Sandy silmänräpäyksessä riisti päältään takin sekä liivit, heitti ne nurmelle, potki saappaat jaloistaan ja silmittömänä syöksyi mäeltä alas joelle päin.
"Jumala minua armahtakoon! — hän hukuttaa itsensä!" huusi Miss Mary ja juoksi kohta takaisin kouluhuoneesen, mihin hän salpasi itsensä lukon taaksi. Niin ristiriitaiset ovat usein naisten toimet.
Kun hän sinä iltana istui tee-pöydän ääressä emäntänsä, jurasepän puolison, kanssa, tapahtui, että Miss Mary ikäänkuin sattumalta kysyi häneltä, oliko hänen miehellänsä tapana joskus juoda liiaksi.
"Abner", vastasi Mrs Stidgers arvelevaisesti; "maltsaikaa; — Abner henkeni ja Jumalan kautta ei ole sanottavaksi ollut naukussa senkuin kolme kertaa viimeisen presendentinvaalin jälkeen".