"Jack! Mitä minun pitää tehdä — — mitä neuvoa sinä annat?" virkkoi viimein pimeästä tuleva ääni.
Vastaus ikkunalta kuului vakaasti ja arvelematta:
"Aja miehen jälkiä ja laukaise hänelle luoti otsaan".
"Jack! mutta —"
"Sen hän kyllä on ansainnut".
"Mutta luuletko, että hempukkani sitte tulee takaisin?" — Jack ei vastannut, vaan muuttihe ikkunalta likemmäksi ovea.
"Jack, älä vielä mene! Sytytä kynttilää jos tahdot ja istu tähän pöydän ääreen. Se on lohduttavaa nähdä sinua, jos ei muuta mitään olisikaan".
Jack arveli, mutta noudatti sitte hänen tahtoaan. Hän veti lakkaristansa esille korttileikin ja sakasi sitä, sänkyyn päin katsoen. Mutta Brownin naama oli yhä vaan kääntynyt seinään päin. Kun Jack oli sekoittanut kortit, nosti hän ja antoi kortteja vaihetellen pöydän vastaiselle puolelle ja itselleen. Ensimmäinen oli kaks-silmä; hänen oma korttinsa oli kuningas. Hän sakasi, nosti ja antoi taas. Tällä kertaa sai luultu vastaanpelaaja rouvan, Jack itse viisikon. Hänen näkönsä selkeni ja hän sakasi vielä kerran kortit. Toinen sai nyt taas kaks-silmän, Jack kuninkaan. "Kaksi kertaa kolmesta", sanoi Jack kuuluvasti.
"Mitä sanoit, Jack?" kysyi Brown.
"Ei mitään".