»Niin, jos se on mielipiteenne, niin…» Ja pureksien miettiväisenä viiksiänsä meni Singleton takaisin pöytänsä ääreen.
Vaalinsa jälkeen, joka oli tapahtunut vuosi taaksepäin, hän oli hankkinut erityisen maineen sekavien rikosjuttujen ratkaisijana ja oli tuonut valoa kahteen, kolmeen huomiotaherättäneeseen tapaukseen, jotka yhteen aikaan olivat uhanneet tehdä poliisin älykkäisyydestä pilaa. Nyt hän vainusi todennäköisesti jotakin samanlaista tässä jutussa, muutoin olisi hän siirtänyt sen jollekin apulaiselleen. Lisättäköön kuitenkin, että vaikka hänen etevyytensä olikin tehnyt hänet tavattoman suosituksi suuren yleisön keskuudessa, niin hän oli kuitenkin etevyytensä ohella osoittanut hänen asemassaan olevalle miehelle huonosti sopivaa käytöstä, mikä saattoi virkaveljet katsomaan häntä vähän kieroon.
Hetkisen kuluttua nyökäytti hän tutkintotuomarille päätään, sisällä olijoita kehoitettiin järjestykseen ja ensimmäinen todistaja kutsuttiin sisälle.
Se oli Rogers, konttorin ensimmäinen mies. Tunsin tietysti hänet, olin usein puhellut hänen kanssaan liikeasioista ja kunnioitin häntä suuresti. Hän oli ollut Holladayn palveluksessa paljon kauemmin kuin minä Graham & Roycella ja hänen maineensa oli, kuten Graham oli viitannut, nuhteeton.
Tutkintotuomari Goldberg teki tavalliset valmistavat kyselynsä: mikä nimi, ikä, missä asunto jne. Hän oli todellinen taituri ristikuulustelun pidossa ja tuli pian asian ytimeen.
»Missä teidän työpöytänne sijaitsee Holladayn konttorissa?» kysyi hän.
»Siellä on eteiskonttori, joka on konttoristeja varten, siitä tullaan pienempään huoneeseen, jossa minun pöytäni on, ja minun huoneestani vie ovi herra Holladayn yksityiskonttoriin.»
»Onko Holladayn huoneessa mitään muuta ovea?»
»Ei.»
»Oliko mahdollista päästä sinne ikkunain kautta?»