»Ei, ne ovat kadun puolella, ja konttorimme on kahdeksannessa kerroksessa.»
»Ja paloportaat?»
»Ne ovat rakennuksen perällä — kadun puolelta ei mene mitään paloportaita — siellä on vain kohtisuora seinä.»
»Niin että sen, joka tulee sisään tai menee ulos yksityiskonttorista, on ehdottomasti kuljettava teidän työpöytänne ohitse?»
»Niin, aivan ehdottomasti.»
»Olisiko kukaan voinut kulkea teidän ohitsenne näkemättänne?»
»Ei, se olisi ollut ihan mahdotonta.»
Tutkintotuomari oikaisi selkänsä tuolin selustaa vastaan. Yhdestä asiasta oltiin siis päästy selvyyteen.
»Herra Rogers», sanoi hän, »olkaa nyt hyvä ja puhukaa meille omalla tavallanne ja niin seikkaperäisesti kuin mahdollista, mitä tapahtui konttorissanne kello vähää vaille viisi eilisiltana!»
Näin, että Rogers oli hermostuksissaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, hän kostutti lakkaamatta hermostuneesti huuliansa ja puristi vavahdellen käsillään tuolinsa käsinojaa. Hänen kertomuksensa oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.