Ovi avautui hänen puhuessaan, ja tohtori Jenkinson tuli sisään.
»Tohtori», kysyin, »kuinka paljon voi tälle sairaalle tehdä mieliksi?
Hän pyytää minua kertomaan erään jutun hänelle.»
»Onko se hupainen?» kysyi tohtori.
»Kyllä, sangen hupainen.»
»Kertokaa sitten! Saanko viipyä ja kuunnella myöskin?»
»Kernaasti», sanoimme Royce ja minä samalla kertaa, ja tohtori siirsi tuolinsa esiin.
Kerroin niin lyhyesti kuin voin kaiken, mitä oli tapahtunut viimeisinä kahtena päivänä sekä siitä sattumankaupasta, jolla olin saanut hakemani osoitteen. Roycen katse säteili, kun olin lopettanut.
»Ja te matkustatte Ranskaan huomenna?» kysyi hän.
»Huomisaamuna, laiva lähtee kello kymmenen.»
»Minä tulen mukaanne!» virkkoi hän.